mä katselen sun varpaita
sä taivasta mun olkapään takaa
pitäisikö nyt kiittää
vai vihata
mietin
mitä kaikkea jää sanomatta
sä poimit mut railosta
ja suistit vahingossa
seuraavaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Varpaillaan
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.8.2006
Viimeksi paikalla: 9.7.2016 21:16
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Suru on rakkautta,
joka on jäänyt kodittomaksi
- tuntematon
joka on jäänyt kodittomaksi
- tuntematon
060914
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Varpaillaan | 270915 | 27.9.2015 | 1 | Runo |
| Varpaillaan | 250715 | 25.7.2015 | 0 | Runo |
| Varpaillaan | 130715 | 14.7.2015 | 0 | Runo |
| Varpaillaan | 140715 | 14.7.2015 | 1 | Runo |
| Varpaillaan | 160515 | 16.5.2015 | 3 | Runo |
| Varpaillaan | 120315 | 13.3.2015 | 7 | Runo |
| Varpaillaan | 281114 | 28.11.2014 | 0 | Runo |
| Varpaillaan | 060914 | 6.9.2014 | 5 | Runo |
| Varpaillaan | 270814 | 28.8.2014 | 0 | Runo |
| Varpaillaan | 130514 | 13.5.2014 | 0 | Runo |
Kommentit
epätietoisuus on pahinta
Hmm, kovin tuttuja tunteita. Tykkään näistä edelleen.
kaunista, haikeaa ja vahvaa.. hieno runo!
Hieno.
Todella hieno runo. Kahdella ensimmäisellä rivillä luotu metafora on "maailmanluokkaa"
Runon jokainen "välisäkeistökin" on
täynnä hyvin kuvattuja ihmisen tunteita
Ja loppu jää loistamaan kuin lamppu pimeydessä.