tunnustan
minun on ikävä
ikävä niitä loputtomia kävelyitä
järven jäällä
ääneen jaettua ajattelua
ikävä leikkisiä kutitusyrityksiä
tönäisyjä kylkeen
toisen päällä makoilua
ikävä kiireetöntä läsnäoloa
jonkun olemista vain minua varten
edes yhden illan
ikävä kirjoja joita ei voi laskea käsistä
vaikka kello kilahtaa 0.54
ikävä sanoja
jotka muodostuvat kuin itsestään
ikävä ihmistä lähellä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakkaaseen otteeseen kaappaa tämä vahvasti puhuva runo lukijan, joka voi kulkea runossa mukana koko matkan ajan alusta loppuun ja tuntea runon vahvan sanoman, kuin itse olisi sitä kokemassa.
Taiatavaa kaunista kerrontaa.
Herkkä, kaihoisan kaunis runo
Mahtava kirjoitus tyyli ja niin osuvia jokainen runosi.
Tämäkin kuin minusta kerrottua.
Kaunis.