Annoin aivosolujen leijailla
pienen hetken
pääni ulkopuolella
kunnes
söin sanani,
samalla palan itsestäni,
ja kaikista niistä pienistä
k u s i p ä i s t ä
jotka uskoivat kristukseen,
Meidän herraamme,
hukuttaen betoniin valetut
tottumuksensa ja tapansa
siihen
kaksi-ulo(s)teiseen virtaan
joka kovertaa
syvimmät uomansa
niihin Kerrrrostaloihin
joissa kasvatetaan...
i h m i s p r o t e e s e j a!!!!!1!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistotekstiä!!! Hykertelen täällä...hee...ihmisproteeseja...niin surullisen totta ;)
ooh. tykkäsin tästä. tämä on sellainen, jonka jaksaa lukea monta kertaa kyllästymättä. tässä on jonkinlaista voimaa ja vihaa.