Kosketan kylmää seinää
surutta, väittäisin
yötä on vielä jäljellä
Nukkuisinko
levottomuuteni ei salli
olenhan kaikkeus
Jotkut lukot pysyvät lukittuina
ehkei niihin
edes ole avaimia
Tunnen sinut vierelläni
vaikket ole siinä
voin olla rauhallinen
Ehken aina sano oikein
ehken aina sano mitään
mutta yritän
Tarvitsen vain aikaa
suothan minulle sitä
en tarvitse paljoa
En enää kosketa seinää
sydänyö, ystäväni
voin sulkea silmäni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
suloinen kaipaus herättelee yössä. ajtuksia herättävä runo. pidän erityisesti tuosta levollisesta kohdasta
"tunnen sinut vierelläni
vaikket ole siinä
voin olla rauhallinen"
Liikuttava ja kaunis runo kaipauksen täyttämästä yöstä! Kuitenkin runostasi heijastuu varmuus ja rauha!
Herkkä runo, jäin miettimään sen sanoja ja tunnetta.
Kaipaus on koskettavaa, tiedän tunteen.