ilma on
täynnä
vierasta naurua
unionimaista
miksi tavoitellakaan
mitään muuta?
uutta?
sillä mitä on tarjottavaa heille
joille itse Hermes on syytänyt
ratkiraikkaan kevään
drinkinkirkkaan muistin
ja kuiden kirjoman taiteyön?
meille ura-albiinoille
usutettuja verokirjoja,
menneitä sinelmiä
sekä kenties vielä, ehkä,
tahraton tulevaisuus...
tarvon:
kenkien koristeompeleissa
neonvaloihin punotut unelmat
suudelmat kuin kuolaimet
ja vihdoin
varomatta sanaakaan
tavumahlaa pyörtäen
tuuleennun minä
orastähkä uhkea!
