Olen haavoja ja hiljaisuutta
pinnan alla kytevä sairaus,
mätänevien ruhojen löyhkä
ikävä kiljuu!
Olen arpikudoksella
jokaisessa raajassa vika
en jaksa takertua,
oi kuinka minun pitäisi!
et saisi mennä, minun pitäisi
ikkunat auki, ovet selällään
askeleeni eivät kanna ilman sinun askeleitasi,
ompele liikkeesi kiinni minuun
Selite:
Buster Keatonia aina tuijotimme surullisina
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mahtava :)
Nyt kyllä olet sanaillut jotain uljasta. Kun tuo ikävä kiljuu niin melkein itekin pystyy tuntemaan se, että melkosen vahvasti kyllä tunnetta tästä välittyy!
Toisaalla surullisen melankolinen tunne tässä taustalla vaikuttamassa, mutta silti oikeasti, jotain muuta, lämmintä välittämistä ehkä, kuka tietää. Pidin, hirweesti
Raato! Rutto! Sairaus! Ikävä!
Jokseenkin rujo runo, mutta se viehättää. Hienoa!