Teräviä kuin kaktuspuun piikit
ovat sinun sanasi.
Kotoa lähden, enkä palaa,
vaikka tiimalasista katoaa yhteinen aikamme.
En jaksa antaa anteeksi,
en taas.
Tullissa sydämeni luovutan
rajalle sen jätän suremaan
hiljaisuuden soiden yhä korvissani.
En sinua jää kaipaamaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| minzzu | uskon rakkauteen | 27.3.2008 | 4 | Runo |
| minzzu | lähden | 22.3.2008 | 1 | Runo |
| minzzu | teollisuusmuovi | 22.3.2008 | 1 | Runo |
| minzzu | sinä | 16.3.2008 | 2 | Runo |
| minzzu | ilkeitä sanoja | 15.3.2008 | 0 | Runo |
| minzzu | pienesti erilainen | 31.12.2007 | 2 | Runo |
| minzzu | särkynyt kristalli | 17.11.2007 | 3 | Runo |
| minzzu | etkö koskaan kuunnellut? | 27.10.2007 | 3 | Runo |
| minzzu | olet kaunis | 19.10.2007 | 2 | Runo |
| minzzu | otan sen takaisin | 19.10.2007 | 2 | Runo |
Kommentit
Melkee kammottavan lopullinen ja kohtalokas sävy täs runos... :o Mut tosi hieno tää kyl on, tässä on kanivoimaa. :D