Taivas harmaana
sadetta tihkuu,
myrskytuulet
metsissä käy.
Nyt poissa
on pääskyjen parvet,
eikä joutsenten
torvetkaan soi.
Ei pihoista
sirkutus kuulu
ne vaienneet on
tiensä matkaan jo käy.
Kauas lämpöä kohti
ne suuntaa,
Pohjan seudut
taakse jo jää
Mutta vain
hetken ne viipyy,
Kevät uusi
ne jälleen taas tuo
ja mieliimme valoa luo.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Vaari29 | Haikaillen | 19.7.2009 | 46 | Runo |
| Vaari29 | NAINEN | 6.3.2009 | 28 | Runo |
| Vaari29 | VUOSIRENKAITA | 20.1.2009 | 50 | Runo |
| Vaari29 | Nimetön | 3.1.2009 | 15 | Runo |
| Vaari29 | ODOTUKSIA | 25.11.2008 | 14 | Runo |
| Vaari29 | Nenäpäivä | 14.11.2008 | 0 | Runo |
| Vaari29 | Nimetön | 26.8.2008 | 44 | Runo |
| Vaari29 | Taittunut Vaahtera | 16.8.2008 | 12 | Runo |
| Vaari29 | Muuttajat | 5.8.2008 | 18 | Runo |
| Vaari29 | Tunnevammainen ? | 26.7.2008 | 10 | Runo |
Kommentit
Pidän tästä runostasi, siinä on lohdullinen sanoma syksyn keskellä.
kaunis luontoruno haikeine sanomineen
Niin, sen huomaat , että lintujen sirkutus on vaiennut.Kiva runo.
Viikonloppuna näin vielä pääskysiä. Oi, haikeaa olisi ellei joitakin sirkuttajia iloksemme tänne pohjolaan jäisi talvenkin yli. Tuota toivoa myös runo luo mieliin lopetuksellaan.
Niin se syksykin saapunee hiljalleen ja pienet ja suuretkin sirkuttajat lennähtävät kohti kaukaista lämpöä palatakseen taas keväällä meitä tervehtimään.
Näin se syksy saapuu hiljattaan,kaunis aika on syksykin.Hienosti kuvailet sen.
Niin nyt on syksy kohta alkamassa ja onneksi nuo sitten ajallaan suojaan liitävät ja taas keväällä iloksemme palaavat. Nätti runosi muuttajista.
Ne vielä hetken viipyy mutta kohta
jo luonamme ovat. Kuin Jouluruno,
vaikka teksti on elokuulta. Hieno runo.
Pidän tästä runostasi, siinä on lohdullinen sanoma syksyn keskellä.
kaunis luontoruno haikeine sanomineen
Niin, sen huomaat , että lintujen sirkutus on vaiennut.Kiva runo.
Viikonloppuna näin vielä pääskysiä. Oi, haikeaa olisi ellei joitakin sirkuttajia iloksemme tänne pohjolaan jäisi talvenkin yli. Tuota toivoa myös runo luo mieliin lopetuksellaan.
Niin se syksykin saapunee hiljalleen ja pienet ja suuretkin sirkuttajat lennähtävät kohti kaukaista lämpöä palatakseen taas keväällä meitä tervehtimään.
Näin se syksy saapuu hiljattaan,kaunis aika on syksykin.Hienosti kuvailet sen.
Niin nyt on syksy kohta alkamassa ja onneksi nuo sitten ajallaan suojaan liitävät ja taas keväällä iloksemme palaavat. Nätti runosi muuttajista.
Ne vielä hetken viipyy mutta kohta
jo luonamme ovat. Kuin Jouluruno,
vaikka teksti on elokuulta. Hieno runo.
Ihmiselo on myös kuten linnun lento ajattomaan kevääseen.
Kohta jälleen muuttolinnut ovat ilonamme.
Haikeankaunis runo.