Anteeksi Ystäväni...
Tiedäthän etten olisi Sinua halunnut loukata?
En tarkoittanut että tässä olisi näin käynyt.
Luulin että ymmärtäisit, olethan sentään ystäväni.
Vaikka tiesin tekeväni väärin, en voinut lopettaa.
Ajattelin että ihan vähän vielä.
Tiedäthän sen tunteen?
Tunteen kun perhoset lentelevät vatsassa
ja kaikki muu katoaa.
Niin siinä kävi.
Vaikka olin kuullut hänestä paljon sinulta,
pelkkää pahaa, halusin uskoa että ihmiset muuttuvat.
Hän tuntui erilaiselta seurassani kuin olin kuvitellut.
Hän oli hellä ja tuntui välittävän.
Tiesin alusta asti että tässä voisi näin käydä.
Kyllähän minä nämä tyttöjen säännöt tiedän.
Mutta jotenkin erehdyin ihastuneena ajattelemaan,
että koska olet itsekkin taas onnellinen, olisit
toivonut samaa minulle.
Eihän se asia sitten niin mennyt.
Nyt olen menettänyt Sinut.
Olen menettänyt muiden luottamuksen.
Menetin jopa hänet.
Mitä minulle jäi?
Yksinäisyys, tuska ja omatunto, joka ei lakkaa kolkuttamasta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi