Tyhjä olo herätessä.
Tajuan taas ettei mun elämällä ole mitään sisältöä.
Kuinka kauan elän näissä kulisseissa,
ennen kuin joku huomaa etten oikeasti voi hyvin.
Eilen istuin luentosalissa ilmeettömänä muitten nauraessa.
Tänään en mennyt ollenkaan, taaskaan.
Enkä välitä miten minulle käy.
Ainoastaan tunnen syyllisyyttä, ihan kaikesta.
Häviän hiljalleen pois,
sulan kevään lumien mukana.
Eikä minua enää ole,
haamu korkeintaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullista.