Nimetön

Olin hölmö
luotin elämään
takerruin vanhaan
tuttuun ja kestävään
etenin nopeaa
mutta juoksinkin ympyrää
samaa kehää läpi käyn ripeään

kun katson eteeni
näen myös taakseni
elämän pyörteisiin
jätän kaikki murheeni
tukahdutan tunteet
sekä sisäisen ääneni
joka korvaani supittaa
ja vaivaa päätäni
mutta minä en kuuntele
tahdon vain elää
mitä ei tiedä
ei voi tehdä kipeää

mutta kukaan ei kertonut
tietoa tärkeää
kun kulkee ympyrää alkaakin pyörryttää
ja loppujen lopuksi otekin lipeää
entinen ehjä olikin särkyvää
kaikki valoisa ja tärkeä
synkkää ja pimeää

mutta ei se mitään
minä kuljen ympyrää
mutta loppujen lopuksi
alkaakin pyörryttää
vauhti on kova
en pysty hiljentää
ja minulla ei ole ketään
joka voisi pysäyttää
mutta ei kai elämää
hetkessä voi menettää?