Katson ikkunasta surullista maisemaa,
kyynelehtien huokailen.
Raskas, pettynyt hengitykseni,
jättää ikkunaan huurun.
Piirrän siihen sen mitä tunnen,
särkyneen sydämen.
Se siihen ainiaaksi jää,
ja kun taas seuraavan kerran
on hyytävän kylmää,
kuura tuo esiin sen mikä minuun jää,
särkyneen sydämen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi