Näihin aaltoihin
hukun
Sydämeni on raskas
Toivoni ei riitä kantamaan
minua näiden laineiden yli
Olen katkennut korsi
aaltojen alla
yksinäinen laiva
ilman kotisatamaa
Ei minulla ole airoja,
joilla soutaa
ei purjeita, joihin tuuli
voisi tarttua
Ei uskoni
ole tarpeeksi vahva
johtaakseen minut kotiin
Ei rakkauteni ole tarpeeksi syvää
siihen uskoakseni
Kai vahvimmatkin meistä
sortuvat viimein
Näihin aaltoihin
vaivun
minäkin
Selite:
Ehkä hieman kliseinen, mutta tällaisia pohdiskelin. Vesi on myös hieno elementti ja halusin värkätä vesiaiheisen runon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo :)
Koskettavan haikeaa.
Kiva kuitenkin että elämä kantaa lapsensa. Hyvin väritettyjä ajatuksia, joihin toivoo kyllä 'optimistin silmin' nähdyn jatko-osankin.
Ei tää niin kliseinen oo :) oikein hyvä ja tunteist puhuva
BTW happy birthday :DD
Koskettava runo.
näihin aaltoihin
hukun, elä kultsi
mee hukkuun, kukkuun
nukkuun
mit jos tuut
viekkuun
runos hyvä