Levotonta, aavistan pahaa, olen hermostuksissani. Kohta ne tulevat, tulevat! Tunnen sen..
-Älkää hyökätkö kimppuuni, älkää kiusatko minua! Jättäkää minut jo rauhaan! En kestä, en kestä tätä enää!
Hiljaa, leikitellen kiusoittelette kuin itse paholainen. Tökkäätte puukolla sinne tänne ja vedätte taas veitsen pois juuri kun olen ulvahtanut tuskasta. Vuodan verta, mutta te ette vain lopeta, nautitte epätoivostani.
-Haluan pois, kauas pois!
Mitä voin tehdä, tunnen katseenne selässäni, ja kylmien väreiden vihlovan niskassani. Tunnen teidän tarkkailevan minua joka päivä ja joka hetki. Olette ovelia, hyökkäätte kun olen yksin, heikoimmillani. Saatte minut tärisevään itkuun, hysterian partaalle.
Näen varjojen liikkuvan seinillä, mutta te ette ole niitä, te olette jotain paljon pahempaa, te jotka ette ole täällä, ette todellisia, mutta jotka näen silmilläni. Te olette paholaisia, piruja, virnistelette, nautitte tuskastani. Saatte minut taas raivoihini juuri kun luulin selvinneeni. Saatte minut ajattelemaan pahoja asioita, saatte minut hulluksi! Haluan teistä eroon, mutta miten? Miten kukaan voisi minua auttaa sillä olette vain minun mielessäni. Vain minun sisälläni, olette osa minua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi