Kaksi sateisenyön uneksijaa

Näinä öinä, kun sade pieksee pellon viljaa,
kun koko talo on aivan hiljaa.
Näinä öinä, kun yksin valvon ja mietin,
miten kaikki voisi olla toisin?

Mietin unikuvaa,
kaunista ohi soljuvaa.
Muistan kuinka lämmin voi olla katse,
kuinka arvokas jokainen lause.

Sateisten yön pilvien takaa,
kuu esiin kulkee kuin salaa.
Mietin onko minulla oikeutta toivoa,
salaisuutta palvoa?

Olet niin etäinen, mutta niin lämmin,
ehkä joskus sanon sinulle vielä kauniimmin.
Ehkä joskus aika ja etäisyys katoaa,
horisonttiin sateeseen kaksi käy kulkijaa...