Heräsin yöllä ja ajatukseni kiertyivät sinuun,
kuten niin monta kertaa ennenkin.
Ennen vain kevyesti kujeillen,
hetken unissa vieraillen.
Olin ajatellut, etten enää ikinä halua tuntea tätä tunnetta,
en hetken kaunista haavetta.
Halusin suojella sydämeni uusilta haavoilta,
sieluni kyyneleiltä tuhansilta.
Juuri kun olin ehtinyt päästä kaikesta yli,
kun tottunut tunteeseen, kuinka tyhjä on yksinäinen syli.
Halusin suojata sisimpäni,
pysyä ihan yksinäni.
Sinä sekoitit pikkuhiljaa koko ajatukseni,
tahdoit tai et,
otit kappaleen sydäntäni.
Nyt pelkään, että paloittelet sen hiljalleen,
sytytät lämmittämättömään tuleen.
Poistut paikalta,
jätät vastaamatta,
häivyt vaan saapumatta...
Sano edes kerran jotain kaunista,
jotain, josta tiedän, että minulla on ehkä sittenkin sydämesi vastakappale.
Että se miksi kohdattiin,
onkin tarkoitettu niin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin kaunis ja koskettava runo, tykkäsin paljon