Minä lumoan käärmettä
ilman huilua
tanssiin kanssani
kuuletko sulosävelmäni
sävelletyt mielessäni
soivat
pauhaavat
yhtä kauniisti kuin koskettaisin
sinua
jos uskaltaisin
käärme hypnoosissani
lähestyy
ja pelkäämättä
jatkan loitsuillani
tahtiini
ja minä
lumoudun käärmeestä
yhteisestä rytmistämme
kauniilla herkkyydellään niin samanaikainen
ei toista samanlaista
voisi syntyä ikinä
missään muualla
kuin täällä paratiisissani
Olen nukahtanut unelmaani
mutta käärme ei nuku kanssani
ja kipeästi
puree kaulaani
siihen kohtaa
josta myrkky leviää
nopeimmin
sydämeeni
ja niin lumous on särkynyt
liian nopeasti menetin kontrollin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea!
Kaksimielisyydessäänkin, mahtava.Tai ehkä juuri siksi. Hieno runo.
Pidän.