Mä hengitän,
Hengitän sun kirpeää,
Ihanaa tuoksuasi.
Tunnen sen vielä vahvasti.
Kävelen,
Katsellen samalla ympärilleni.
Nostan kuvan lattialta.
Sen missä me oltiin puistossa,
Muistatko?
Me tavattiin ekaa kertaa.
Kumpikin kesästä ja muusta sekaisin.
Suudeltiin...
Nyt sä oot poissa.
Ei enää suudelmia.
Ei enää puistossa sekaisin mistään,
Sun kanssasi.
Kohta en enää tunne tuoksuasi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella haikea... Haikeus on jotenkin ihan kamala tunne. En tiedä... Kuitenkin, kaunis runo <3