Olen ihan itselleni
Lukossa mekaanisen oven sulkemana
itselleni
Jos nappaisin ton tosta tonne nurkkaan
Oi elämä
Mihin oisin kasvennut
vailla verkon kutomaa valhetta
etusormen kyntesi viiltoa kaulavaltimossa
olen sinun, tiedäthän, siinä vastapäätä
pumppaan sinulle sen jokaisen tuokion, jokaisen toiveen
pirstaleen itseäni
heijastumassa sinussa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttuja tilanteita ja tunteita heräsi mieleeni.
Joskus pelko on se suurin syy mikä meitä pidättelee ja sen vuoksi myös lakkaamme uskaltamasta elää ja haluta.
Kun vain uskaltaisimme peloistamme huolimatta. Kerkiämme pelätä myöhemmin.:)
Oikein hyvä.
Runostasi tovi kulunut, ehkäpä lukko auennut.
Runo kaunis lukkiutuneesta olosta syntyi.
Hyvää syntymäpäivää.