Voisin olla katkera,
vuosista ymmärryksen tuollapuolen.
Ajat kaikuivat tyhjillä käytävillä, heräämöissä,
ikkunoiden takana, suljetuin ovin.
Kuitenkin hengitin eteenpäin.
Tähän kohtaan pääsin, todetakseni:
emme ymmärrä mitään.
En ole katkera,
olen surullinen.
Vuosista rannalla, kuin laiva telakalla.
Odottaen merta ja tuulia.
Jos olisin katkera,
kuka kirjoittaisi nämä sanat?
Kuka kertoisi toivosta toivottomille?
Katsokaa laivaa kun se lasketaan vesille jälleen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo.
Viisaskin.
Suurta elämän ymmärrystä, laajaa näkökulmaa.
Sopii minunkin elämääni.
Kiitos.
ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta.
Puhuttelevaa tekstiä, jossa ei tosiaankaan maistu katkera kalkki vaan positiivinen tuuli. joka purjeita pullistaa
Mielenkiintoinen.
Hieno.
Nostattava.
Tää oli siis hyvä :)
Upea, puhuttelee
Tähän on helppo samaistua.
Todella hyvä runo!