Nimetön

on kuin kaikki kellot olisivat seisahtuneet

jos tämä on se hetki,
jota pitäisi elää maailman laidalle asti,
hukkuisin mielelläni,
sen lämpimään syliin

mutta kuten aina,
todellisuus ravistelee silmäni auki,
ajan jo juostessa kaukana edellä,
kuin takaa-ajajien ahdistamana

olen taas tässä,
ja kylmä viima saa minut palelemaan

tämän äärettömän tyhjyyden vieressä,
on niin vaikea nukahtaa