Sinä
lähdit länteen
etkä perääsi katsonut
Minä
lähdin itään
silmissäni ilme lasittunut
Vitivalkoista
lunta sataa
taivaan täydeltä
peittäen jälkemme
hiutale
hiutaleelta
Kohta meitä ei enää ole
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Sinä
lähdit länteen
etkä perääsi katsonut
Minä
lähdin itään
silmissäni ilme lasittunut
Vitivalkoista
lunta sataa
taivaan täydeltä
peittäen jälkemme
hiutale
hiutaleelta
Kohta meitä ei enää ole
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Niin...meitä ei enää ole. On vain sinä ja minä. Me...on kadonnut lumeen.
Todella kaunis runo ;)
Todella kaunis. Kävisi mielestäni jonkun elokuvan loppukohtaukseksi ;)
Alkaa toinen aika...jäätyneiden muistojen. Sujuva, muodoltaan ja kirpeästä sisällöstään huolimatta niin kaunis teksti. Miten surullista on tuo matka me-muodosta minäksi ja sinäksi.
Niin, kota meitä ei ole.
Sivut