Ihminen, mikä sinä olet, että tiedät paikkasi?
Että sinusta pidetään huoli joka hetki, missä lienetkin?
Kun sinut tänne luotiin, opit silmilläsi näkemään ja käsilläsi tekemään
Niin paljon hyvään, mutta niin pahaankin, kykenet sanoin ja teoin
On sinulle luotu kädet, joilla työtä tehdä ja rakastaa
saat viisaasti hallita luontoa ja kaikkea siellä elävää
Sinulla on suu jolla puhua toisille ja nauraa
Silmilläsi voit ihailla luontoa, nähdä taivaan ja tähdet
Korvillasi kuulla äänet läheltä ja kaukaa
Usein silti käsilläsi myös haavoitat, teet tekoja, jotka saavat murhetta aikaan
Sanoillasi satutat ystävää, vaikka hän uskollisesti vierelläsi seisoo, antaa tukensa sinulle
Älyäkin sinulle on suotu, jotta ymmärtäisit ja näkisit
ettet tyhmyyteesi kaatuisi
Mutta kuka sinulle on älyn antanut, tuon suuren kyvyn kuvitella ja pohtia asioita?
Niin suuret ovat lahjat ihmisen, ettet suinkaan kykene täysin ymmärtämään, et koskaan tajuamaan
kuinka suuri onkaan Hän, joka on sinut suunnitellut ja antanut taidollisuuden kaikkeen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi