Kyynelistä kuivunut
väsyneen puro
vaillinaisuuden tuska
spektroliitin rinnalla
Tyhjyydestä orastaa
kaipuun siemen
Mariaanien hauta
yksinäisen kehtona
Rakkauden pöly
lepää olalla
kootakseen voimansa
kohti uutta onnea
aina jossain muualla
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo!
Tykkäsin etenkin tuosta
rakkauden pöly lepää olalla:)
Haikeankaunis runo.
Voi johtua omasta elämäntilanteesta, mutta tämä sai minut purskahtamaan itkuun.
Niin kaunis on tämä tekeleesi.
Mielenkiintoinen runo, joka kuitenkin jää hieman hajanaiseksi, säkeet irrallisiksi.
Eniten pidin tuosta viimeisestä säkeistöstä, joka herätti monenmoisia ajatuksia. Näin ikuisena optimistina mietin miten tuota olalla lepäävää rakkauden pölyä pitäisi pöllyttää... levittäen sitä rakkauden pölypilveksi, eipä missään muualla kuin juuri tässä ja nyt.
;))
Voi miten ihana
Kaunis :)
Haikeaa ja kaunista