Yö kutsuu minua
Joka kerta kun katulamput puhkeavat likaiseen kukkaan
Ja paljastavat hämyllään kaikki saastaiset
Minäkin haluan silloin vetää päälleni lyhyen hameen
Ja äärettömän korkeat korot
Antaa janoisten suonieni juoda jumalten myrkkyä likaisista neuloista
Vaikka äiti on kieltänyt
Haluan kahlitun vapauden
Juosta paskalakkeja karkuun
Vaikka halvat korkoni napsahtelisivat poikki
Silloin sinä et enää tunnistaisia minua
Tyhjiä silmiä pimeässä puistossa
Narkomaanikuoren ja tumman meikin alta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa ja vahvaa, hieman raadollistakin tekstiä. pidin paljon!