Istuisitko sinä minun kanssani - vieressäni hämärässä huoneessa?
Pitäisitkö sinä samalla minun vähän nukkaantuneita villasukkiani herttaisina?
Olisitko sillä hetkellä onnellinen kanssani -
rutistaisitko rakastavasti ja hellästi minua
samalla, niin että minun olisi hyvä olla.
Olisitko sinä sellainen ihminen minulle,
jonka kanssa ei tarvitse aina vaihtaa sanoja
kun jo katse riittää rakkauden osoittamiseksi?
Olisitko sinä minun kanssani, vaikka olen tälläinen?
Selite:
Niin, mietinpähän vaan. Taidan välittää sinusta aika paljon - ikävästä niin päätellen ainakin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voi miten söpö, varsinkin tuo villasukkakohta ::)
Voi vitsi miten kaunis runo.
Upea kerronta !
Pidin (;
voi miten söpö, varsinkin tuo villasukkakohta ::)
Voi vitsi miten kaunis runo.
Upea kerronta !
Pidin (;