mulla on tapana
säilyttää Chesterfieldisi patjan alla ja olla siinä
kalenteria kääntämättä
maalata casanovia kylkiin
korkeimpien nuottien kohdalla vapina, kontrasti;
et pääse jalkojen väliin, edes ovesta, turha vaiva
jos sallit, jään tässä
katsos, oon asetellut sinut elämääni siinä missä
särkylääkkeet ikkunalaudalle ja
itsemurhakirjeesi yleisönosastopalstoille
joten puolestani voit kutsua avoliittolupaukseksi,
en noudata poetiikkaa, en löydä radiotaajuuksia
jos mun vuodet valutettiin tänne, väliä on enintään
soitetaanko yläkerrassa Marilynista vai lokakuusta '72
ne raahaa vielä rumpunsa muualle
ja aina julistetapeitoitu kellari houkuttelee ihoa,
punaisille arville repeytynyttä, luut läpi murtanutta,
you know, Walt Disney Pictures esittää:
syntymä johtaa kuolemaan
rakastan niitä aina kuin sua
en ostanut elämänkertaasi vaan halvinta kirkasta
penkin alla hyräilevälle, älä välitä, sopiva tempo
ja taas kontrasti, et tekisi kaikesta niin merkityksellistä,
tuntuvaa, suoraan luuytimessä, syvällä ja raapien
nyt kun paastoaisin kirurgiaa varten oon miettinyt
c'mon, nimes sopii yhä lantiolle
jonain aaamuna käyn shampanjalla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
