ehkä se oli huono idea
alkaa kirjoittamaan
joudun kaiken sen paskan uudestaan kokemaan
kirjoitan kässärii missä ihmistä kiusataan
miten en voikaan omii kokemuksii unohtaa
ne tekee sydämestä liian raskaan
siellä on jo ihan liikaa sitä paskaa
temmon itteni irti muistoista
muistan sen kun istuin puistossa
yksin keinussa hiljalleen keinuin
kyynel pitkin poskea valui
nyt aina sattuu kun runoja kirjoitan
se käsiin viiltää syviä haavoja
jokainen kirjain, jokainen lause
jokainen syvällinen säe
koulussa masentuneena portailla istun
katon kun vieressä meikkaa jotkut lissut
mä vaan kuuntelen musaa joka sattuu
suoraan sydämeen se osuu
sydän taas palasiksi rikkoutuu
miksi kaikki muut sitä väheksyy
muilla on muutama teipillä korjailtu haava sydämessä
mulla sydän on kokonaan teippiä
enää ei ole korjattavaa
niin rikki se on
niin rikki
niin rikki
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä kirjoittaminen auttaa,
näistä sanoistasi tuntee lukijakin
sen tuskan. Anna purkautua se ulos
vaikka runojen muodossa.
olen kokenut sen.
Koskettavaa tunnetta on runosi. kyynelten koskettava hetki runosi tunteilla sen voi aistia sanoiltasi. taiten tehty runo! pidin<3
Todella hienosti kirjoitettu, vaikka onkin kipua,
surua, tuskaakin täynnä...ja usko pois, joskus
kirjoittaminen auttaa, jopa parantaa, sen olen oppinut...
Hyvä, hieno runo!