On paljon asioita tapahtunut,
joilla oon itseäni turhaan vaivannut.
Enkä nyt enään osaa onnellinen olla,
niistä asioista mitä on mulla.
Johonkin olen onnellisuuteni kadottanut,
kauaksi siitä ajelehtinut.
Mikä nyt on kun en pysty itseeni kokoon,
vaan yhä alemmaks pohjaan vajoon.
On kiinnostus ajan mittaan kaikkeen hävinnyt,
eikä asiat kaikki vieläkään selvinnyt.
Niinpä nyt iltaisin rukoilen jumalaa,
toivoen et hän mut tästä pelastaa.
Ja auttaa mut taas onnellisuuden löytämään,
eikä jätä mua tähän paikalleni vain pyörimään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno ja koskettava runo :) todella hyvin kirjoitettu :)
Samanlainen tunne on itsellä.. Koskettava runo!