Verkkaan liu'uimme
kohti tyhjää lattiaa
Sanoitta tiesimme
että nyt on sen aika
Hitaasti eestaas
keinahtelimme
Harmaa paitasi
oli lämmin kuin kevätaurinko
"Purista mua",
hiljainen kuiske
Halasin lujempaa
Kuulin kuinka hymyilit
Nousin unihevosen selkään
kauas sukuvihasta
Sinä harmaapaita Romeo
jäit tanssilattialle
Itkin itseäni uneen
kunnes heräsin
ja tajusin
että harmaa paita oli unen viitta
En pääse takaisin
Selite:
Vuosi edellisestä runosta, ja sen näkee.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo, pidin!
hieno tunnelma pidän