Maa makaa lumisena,
jäisenä.
Odottaen kevään kosketusta,
niin valkoisena.
Siinä tähtien valossa,
kuun kalpeassa kajossa.
Tuuli nostaa kevyen lumipilven,
joka kuin kimaltava hevonen,
laukkaa ohitseni.
Puhallan lämmintä ilmaa sen kylmään harjaan.
Tähtien valossa, se jää ympärilleni pyörimään.
Vain hetken, kunnes kujeillen katoaa.
Poistuu, ennenkuin ehdin kättä ojentaa.
Katson sen kaunista juoksua,
tunnen vain pakkasen hyytämän ilman tuoksua.
Ehkä sen muodosti ikäväni,
unikuvan kyyneleeni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kevättä rinnassa...joten tästä oikein huokuu kevättä!