Jossain taivaan sillan tuolla puolen
hymyillen, vierelläni hyräillen
Kanssain tätä samaa polkua kuljet
niin kuin aina, aina ennen
Rajamailla todellisuuden
sun kanssas käsikädessä harhaillen
Kuin hihnassa taluttaen
mut yhä syvemmälle viet
Mielessäni salaa haaveillen
toivon sun jäävän vierellein
Vaan kun aika koittaa
sä jo juoksujalkaa meet
Niin minä yksin jään
Kuin silmänräpäyksessä
kaikki häviää
Vain hetkeksi kipu hellittää
kun muistoissain
sun rakkaat kasvosi nään
Selite:
Kihlatulleni, joka kuoli auto-onnettomuudessa 3.2.2012..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En voi edes kuvitella tuskaasi. Kipeintä mitä ihmiselle voi tapahtua..
Runosi on kaikesta raakuudesta ja maailman julmuudesta huolimatta kaunis.
Hento, herkkä ja kaunis.
Onneksi muistoja ei kukaan voi viedä pois.
Ne säilyy ja pysyy.
Punateksti antoi runolle syvemmän merkityksen, ja myötäelo surussa on lukijalla.
Runo on kauniin rauhaisa, rimmaavilla riveillä sointuisasti tehty.