Minne katosit, siskoni punaposki
Lopetit leikin, kukkaniitylle laskit seppeleesi.
Tanssi ilon ja elämän sinun sielustasi haudattiin.
Käänsit selkäsi, et tahtonut näyttää edes kyyneleitäsi.
Syksyn lehdet maatuivat multaan
ja - kuin elämäsi -
vaihtoivat värit mustaan.
Kätesi hennot eivät enää taivu tuuleen,
eivät tunnustele tanssia elämän,
eivät odota mitään, eivät unelmoi.
Kasvosi kalpeat heijastuvat jostain
ja heijastavat maailman raskaan tuskan.
Kannat taakkoja niin valtavia,
sinun sielusi jäi niiden alle, alle maatuneen ruskan.
Minne katosit, siskoni punaposki.
Voiko mikään tuoda ilon takaisin.
Tahdon olla vierelläsi siellä, missä ei ole värejä.
Tahdon etsiä yhdessä
tietä kukkaniitylle
ja elämäniloa
kasvoillesi herkille.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voiko kauniimmin ja suurta rakkautta tuntien kertoa läheisestään
tykkäsin runostasi
Onnittelen Sinua!!!
Kaunis ja herkkä,
koskettava.
Ehkäpä värittömyys on väliaikaista ja hetken verram sisko tarvitsee enemmän tukea?
Pidin kovasti.
Onnea.
Koskettava runo, sai minut ajattelemaan omia läheisiäni..