Tunnetko

Vartuin siinä huoneessa,
jossa kesäyö huusi ikkunasta
vahvemmin kuin mikään muu.

Vain yksi katse
ja sielusi tuntuu lävistävän omani.

Vesipisarat putoilivat hiuksistamme
kun katselimme toisiamme aidan lävitse.

Meistä ei jäänyt jälkeäkään sille valkoiselle seinälle,
mutta sinä painauduit sydämeni pohjaan.

Eikä kukaan voinut tietää,
miltä tuntuu seistä
yksin ihmisten keskellä.

Tunnetko
sydämeni hakkaa aivan liian lujaa.

Vain me tiedämme,
miltä tuntuu
juosta henkensä edestä auringon laskuun.

Tämä on minulle paljon enemmän
kuin kesäsateen lämpö.

Kuuletko
miten jokin minussa
huutaa sinua kaikella voimallaan.

Olkoonkin vain haave, unelma tai kuvitelma.
En ikinä halua
kasvaa pois siitä tunteesta,
jonka jätän yksinomaan sinulle.