Olet jotain sellaista,
mitä kukaan ei voi korvata.
Kun yöllä minua kosketat,
varmaankin varmistat,
että ethän äiti mee.
Jääthän tähän viereen.
Hymysi on vastustamaton,
sydämesi vielä huoleton.
Mutta, annathan äidin vielä sinua rakastaa,
olla ainoa vaan,
Kun vielä sellainen päivä koittaa,
että sinä lähdet,
äiti yksin jää.
Sanot, että kyllä jo pärjäät,
niitä sanoja,
ei äidin sydän voi ymmärtää,
vaikka tiedän,
ei ole huolen häivääkään.
Mutta vielä on tämä hetki,
huomennakin ja siitäkin eteenpäin.
Sinut kainaloon saan,
kerron kuinka sinua rakastankaan.
Selite:
Pitkästä aikaa jotain.
Pienelle prinsessalle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runosi, tämän rakkauden voiman aistii lukijakin! Lapsi on lahja, kuten hyvä, rakastava äitikin. (on äitejä jotka eivät kykene rakkauteen).
Voi kuinka vahvaa, herkkää äidinrakkautta on tämä runo tulvillaan, jossa runominä tai hänen äitinsä sitä pikku prinssallen osoittaa.
Tässä on taas yksi osoitus siitä, että äidin rakkaus on lopulta aidointa ja kestävintä rakkautta, mitenkään isänkään vastaavaa aliarvioimatta, mutta tämä on luonnon laki ja se pitää.
Hieno hyvä runo tämä.