Voi kun voisin lempiä kanssasi päivin ja öin,
jäädä siihen tilaan, niin ettei koskaan tarvitsisi
tulla takaisin.
Oi tiedän, ettei rakkaudesta elä, työtä tarvitsee
tehdä elääkseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Voi kun voisin lempiä kanssasi päivin ja öin,
jäädä siihen tilaan, niin ettei koskaan tarvitsisi
tulla takaisin.
Oi tiedän, ettei rakkaudesta elä, työtä tarvitsee
tehdä elääkseen.
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Ei sitä sentään koko ajan jaksaisi :D Hyvä runo
todellakin, kaikella on aikansa ja paikkansa, kuten suklaakaan ei maistu hyvältä joka päivä, pieninä paloina se säilyttää paikkansa, samoin varmaan lemmiskelyn laita, puulta se alkaa jatkuvasti nautittuna maistua, rakastuneena sitä ei vaan ymmärrä, intohimoinen hieno runo
Rohkeasti ja kauniilla sanoilla olet runosi kuorruttanut :)
Tässä runossa on niin kauniit ja rakkautta täynnä olevat toiveet, (joita punatekstin pyyntö vielä kruunaa) että lukijakin yllättäin huomaa toivovansa niiden kaikkien toeutumista.
Sivut