Näen sinut mielessäni
häivähdyksen ajan.
Väristys kiirii läpi kehoni.
Kaipaus tulinen nostaa päätänsä.
Taivun kaksinkerroin, kyyneleet
vierivät poskilleni.
Oi, en taida sinua takaisin saada,
vaikka läpi avaruuden
luoksesi tähtivalona kulkisin.
En osannut oikeaan aikaan rakastaa,
antaa rakkautta.
Rakkaus ei aikaa katsonut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo, hieman sopivaa dramaattisuutta, mutta avaruus on minun lempiaiheitani, jotenkin vain niin kiehtova ja tähdet siellä myös.
Kuvaat hienosti tuttua tulista kaipausta... Mikä onni onkaan jos sattuu kohdalleen ajat kummalakin...
Niin,yleensä rakkaudessa on kaksi puolta.Kun kaikki olisikin helppoa.
Hyvin tehty runo, kaunis tunnelma.Kaipuu ja luopuminen hehkuu tässä...ps.ehkä hänkään ei ollut valmis...
Tässä on todella kaunista kaipuuta.
Mut nythän tuli kaunis kaihoisa runo hienoa lisää näitä.
Kiitos. Muokattu 7.10.2004. klo 23.01
tuttua tunnetta häivähdyksineen suruineen..
*miettii miltä näyttäisi jos viidennen ja kuudennen kappaleen väli olisi reilumpi* ikäänkuin se olisi oma haikunsa tuo "en osannut oikeaan aikaan rakastaa, antaa rakkautta. Rakkaus ei aikaa katsonut"
Sivut