et tullutkaan
et tullutkaan
vaikka tulla lupasit
et tullutkaan
et tullutkaan
kai sain mitä ansaitsin
poskeltain pyyhin taas suolaisen kyyneleen
ja painoin pääni
etteivät ihmiset näkisi ison miehen itkeneen
etteivät näkisi sisimpääni
niin niin kuulin kun kellot soi
niin niin nuoripari penkillä ilakoi
ja minä odotin vaan
mut kuitenkaan
et tullutkaan
vaikka tulla lupasit
et tullutkaan
et tullutkaan
kai sain mitä ansaitsin
pureva viima ja syksyinen sade kylmäsi käsiä
kun sua odotin vaan
läpimärkänä kotiin yksin kuljin katuja öisiä
voi mikset sä tullutkaan
niin niin olit petturi kavalin
niin niin mutta naisista ihanin
jota odotin vaan
mut kuitenkaan
et tullutkaan
vaikka tulla lupasit
et tullutkaan
et tullutkaan
kai sain mitä ansaitsin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei tullut niin *nyyh*
Laulun sanoin: "ei aina käy niin kuin haaveillaan"... joskus valitettavasti, joskus onneksi.
Runosi on kauniin kipeä ja koskettava, pysäytti viidennen onnellisen hääpäivän vietossa miettimään heitä joilla ei ole kaikkea tätä mitä on itsellä..
Kyynelehtien täällä, kun luvattu tapaaminen.
Pettymyksiä täynnä on elämän tie.
Kaikki ei omista rakkautta sisällään.
Kaunista.. Rankka on odottajan osa. Tässäpä seuraava hittibiisi radion soittolistoille.
Ymmärrän tunteesi...nyt.
Riimit toimivat hienosti. Kaunis hidas mollivoittoinen kappale alkoi soimaan taustalla kun luin tätä...
Hitti ainesta tosiaan, ainoastaan "naisista" sanan vaihtaisin johonkin persoonaan, että voisi nainenkin samaistua... =) siis ostaa levyn
Jos hän tuleekin toisena päivänä, eikä vielä ollut aika tulla. Tai tulee kenties toinen vielä ihanempi. Monesti vain asioitten tarkoituksen huomaa myöhemmin, vaikka nyt itkettää...
anna nähdä kyyneleet ja sisin, ei kukaan tiedä miltä muuten tuntuu, itku on vahvuutta. KAI sain... hyvä ettet tuomitse itseäsi kokonaan, ei kaikki aina johdukkaan meistä, voi olla paljon syitä, miksi kaikkea tapahtuu.
Voiiih... julmaa on tuollainen kohtelu ja hienosti runosi luo tunnelman joka koskettaa lukijaa.
Kaunista ja surullista luettavaa.Maailma antaa ja maailma ottaa...niinkuin rakkauskin,kaikille omansa kantaa.
olen kyllä sitämieltä että antaminen ja saaminen ei läheskään aina ole tasapainossa. ikävä kyllä. tästä runosta aistii hienosti miten odottaja ajattelee toivoen: jospa hän sittenkin tulisi
Sivut