myö ollaa vähä samiksii
kevääl 2004 kohattii
ensi kateltii oman kylän miehii ja naisii
muttei löyvetty oikeelaisii
sitte koettii verkot ja sätit
sielt löyty nää komeet ja nätit
jo eka silmäys rakkauvelt näytti
se meijän tyhjät syrämet lämmöl täytti
turhaa ei jääty suhetta arpomaa
vaa lähettii kohti alttarii tarpomaa
kosinta tehtii imatran kosken kuohues
karjalan mäntyjen vieres huojues
eikä aikaa tuhlattu siis
kun tuli kesä kakstuhatviis
toisillemme sanottiin juu-juu
ei meijän välii enää kukaa tuu
muistetaaha: yhes o hyvä olla
ko nukkumaa käyvää sovinnolla
Selite:
Runo on miun ja vaimoni (nimimerkki Lauralaura) ensimmäinen yhdessä tekemä runo kavereillemme hääonnittelurunoksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on upea hääruno
Tykkään näistä murre runoista ja vielä kun on lähellä sitä "omaa" murretta, niin mikäs sen mukavampaa. Onnistunut on yhteinen tuotoksenne.
Ai hiemanko on ihana.. Rakastan tuota tyyliä, murretta, kirjoituksessa. Ja vieläkin enemmän onnistuneessa sellaisessa.
Letkeän ja silti vahvan kuuloinen teksti. Arvostan tätä suuresti. Niin ja toki onnea, jos sitä tohtii enää toivottaa tässä vaiheessa.
Tämä on todella mukava mussukkamainen hyvänmielen runo. Roppakaupalla kiitoksia.
Jo pelkästään kaksi viimeistä riviä olisivat oiva runo, ja kovin totta.
Sivut