Anna anteeksi
että perääsi haikelen,
tiedän et haluaisi
että kukaan kaipaa.
sä et vain koskaan tuu
mua enää mökille viemään
et tuu enää tarinoita kertomaan
tilannetta parantamaan.
huomasin liian myöhään
kuinka tärkeä oletkaan
kuinka paljon sua tarvitsisin
vielä edelleenkin.
olisinpa tiennyt silloin joskus
että se kaunis kevätilta
olikin jo viimeinen.
Sä vain lähdit ennen aamua
pysäyttäen kellonkin
jättäen minut tänne
yksin muistojen kanssa.
Selite:
isälle joka lähti parempaan paikkaan 3.5.2004
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä ja surullinen. Voimia sinulle menetyksessäsi..
Voi vitsi, ihana tämäkin<3 Tykkään kovasti. (:
oi onpa surullinen. Otan osaa isästäsi. olet pukenut tunteet todella hyvin sanoiksi. pidän tästä runosta todella paljon! <3 ps. kiitos kommentista :)
hirveän kaunis ja surullinen runo. kosketti todella, ja laitto ihan kunnolla miettimään. upea.
Koruton sururuno, nuoren ihmisen kasvuruno, kuin opetus itselle ja jälkeenjääneille, että huomaisi toisen ihmisen arvon ennen kuin se on myöhäistä.
tiedän saman kokeneena miltä sinusta tuntuu
läheisen ihmisen pois meno satuttaa.
mutta elämää jatkuu
voimia sinulle.
Kiitos kommentistasi! :)
Tämä on surullinen. Tuli jotenkin ikävä omaa isää, joka on asunut toisaalla jo vuosia, välillä melkein tuntuisi että kuolleena. Kaipaava tämä, tunteellinen.
Pari typoa:
"olisimpa" --> "olisinpa"
"kevät ilta" --> "kevätilta"
Todella koskettava.. Otan osaa... Voimia sinulle.
Voi kuinka kauniisti kirjoitat. Tämä tekee niin surulliseksi, itkettävä.
Surullisen kaunista ja aitoa.
- Kiitos kommentistasi :)