Kyynel vierii poskelle,
pala takertuu kurkkuun,
käännän kuvasi pöydälläni nurin.
Istahdan ja vedän syyvään henkeä.
tuntuu niin pahalle,
teit sen taas,
vaihdoit minut pulloon,
kirkkaaseen nesteeseen,
humalaan armaaseen.
Tunnen paitani kastuvan,
kyynelistä
ja huomaan istuvani vieläkin paikallani
itkeväni
ja pelkääväni
menettäväni sinut.
Selite:
loppu takkuilee kurkussani enkä saa sanoja muodostettua lauseiksi niinkuin haluaisin, mutta sain nyt tälläsen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä kun tunteensa kirjoittaa runoksi,-- sen voin silti sanoa jotta hyvin harvoin pullo ja rakkaus sopii rakkaus suhteeseen,- ei kannata kun toivoa jotta pääset sen liemen edelle jos ei hänellä ittellään siihen oo ymmärrystä.
Rakastaa voi silti,- ja uskoa parempaan.
Kiittelen sanoistasi !