Kuinka sinä jaksat minua?

Tein sen taas.
En valehdellut,
mutta en kertonut totuuttakaan.
Samaa kuin olisin valehdellut.
Sait tietää, luulin että nyt se on menoa.
Olit kuitenkin ymmärtäväinen,
pyysit minua hellästi viereesi,
ja kysyit miksi tein sen.
Vastasin tällä kertaa totuudella,
en enää kierrellyt tai kaarrellut,
sanoin suoraan.
Minä oletin särkeneeni luottamuksen,
mutta sinä nappasit sen kiinni
ennen kuin se ehti putoamaan.
Hellästi tartuit siihen,
ja ojensit takaisin minulle.
En ihmettele miksi rakastan sinua,
mutta miksi herran tähden
annat minulle jatkuvasti anteeksi?
Sinä vastaat tähän, että jos
rakkaus olisi pelkkää juhlaa,
ei kukaan jaksaisi pitkään tanssia.

Minä rakastan sinua.