Se oli teidän pihan soratie, jossa näin silmistäsi ensi kertaa
ettet huomannut kuinka paljon tunsin
syksy painoi mustat sormenjälkensä sinun hiuksillesi,
minä myöhemmin korvasi taakse omani
ruohikko rahisi kuivana kenkien alla
lehdet huurtuivat
Selite:
minä vihaan sinua, minä haluan sinua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo muistoista, jotka viipyvät yhä mielessä.
Yksinkertaisuudessaan järjettömän kaunis! Pidän tästä aivan valtavasti. Sori etten keksi mitään rakentavaa kritiikkiä tästä.
Vahvoja tunteita.
Kaipuuta, yksinäisyyttä, surua.
Kaiho uhkuu tästä tekstistä. Ja saa ajattelemaan ruohikon todellist rapinaa, i like! :)
Hieno.