kohtaa pelkosi kasvotusten
pystyt siihen kyllä
olen täällä turvanasi
kaikki menee hyvin
en tiedä enää mitä tunnen
en tunne tuskaa
en näe pelon irvistystä
en tiedä enää mitä tuntisin
kun en onnen lämpöä sydämessäni tunne
en onnen riistoa voi todistaa
et ketään tueksesi tarvitse
et ketään sotkemaan elämääsi
olet yksin vahva
huomaatko
ei tunteet sinua enää revi
nauti vapaudestasi
se on lahja
kylmyys pelottaa
onko tuska ja suru parempaa
kuin tyhjä mieli?
onko onnellisuus harhaanjohtavaa
kun mieleni huutaa eloa
kuitenkaan kärsimättä
suomatta kasvoilleni aitoa hymyäkään
ei täällä kannata olla luovuttamassa.
Selite:
tää on melkeen sama, mikä oli vanhoissa runoissani, mut tää on alkuperänen. en ymmärrä, miks olin vääntänyt siitä jonkun ihmesotkun. sotku kyllä tämäkin, mutta.. ;) hyvää ruokahalua.
|| runon syntyperää on turha miettiä tai kysellä, tää on vaan joskus hyvin kauan sitten kirjotettu ja on väsyneen mielen tuotos --
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää oli niin hienon sekava että se oli lähes taidetta :) ihuna!
Tää on muute ihan pirun hieno! Eka kerrontaa ja kysymyuksisä asioista mitä kai jokainen joskus miettii, toiset vaa kipeemmi ku toiset. Ite oon miettinyt tosi kipeesti.
Joskus tulin siihen tulokseen, et tyhjä mieli on kaikkein pahin. Se et ei voi tuntee mitään tunteita vaan on ikäänku kuollut niiltä. Oon edellee samaa mieltä joskaan tuska ei oo enää kauneinta.
Toi sun lopetukses on muute aiva mahtava! Se pysäyttää lukijan kokonaan viimestää miettii kaikkee mitä kirjotat koska se on nii totta. Aina ei oo helppoo ja joskus yrittää parhaansa mut sekää ei riitä. JA silti sitä on tiedettävä et ei tääl olla luovuttamas, siin ei oo mitään mielt, ei nyt ei koskaan. Ei kellekää.
Miksi heittää mahdollisuus hukkaan ku voi tarttuu siihe ja tehä siit unelman verosen, vaikka sitte hauraan mut unelman kuitenki.
Ihana runo. Rohkaiseva, viimeinen lause aivan ihanan kannustava.