Muistot.

minäkö olen, vai hänkö
muistoissa, nin syvällä
ei, ei koskaan enää
kirjan sivuilta elämään

julmuus, tuhka, katkeruus
pirstoutui kuin kuori pähkinän
ja sitten omena
jonka sisällä ei mitään

kun vihdoin silmät aukeni
itsestään kuin vieteri
niin luulen
näkyi vain katto
eikä kuitenkaan mitään

ja sillä hetkellä kuului huuto