Minä kohtaan sinut
aamiaispöydässä
mutta
sinä olet lähdössä
ja minä
olen tulossa
ja edes katseemme eivät
viivy toisissaan
Koska minä olen ylpeä
ja sinä
ehkä tyhmä
tai sitten
aivan
liian
viisas että hairahtaisit minuun
Ja toisinaan minä
kaipaan
ajatusta sinusta
Mutta se menee ohi
Onneksi tunne menee ohi.
Ja siltikään minä en ole enää mitään.
Selite:
2011
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja surullinen runo. Kuin kertoja olisi menettänyt rakkautensa mukana itsensä.