kaihonsa kestävyyttä kokeilee
tapparaa tyynesti tervehtää
pyövelille päänsä paljastaa
Hänet kuivana aalloista löydät
koleana liekkein loimuista
palossa napajäätiköstä
tyvenenä tyrskyjen keskeltä
Kaikessa hän Lemmittyään lukee
suloja sanomattomia
aurinkokuntia pölyhiukkasissa
meriä kastehelmissä
Välillä hän kyyneliin murtuu
toiste hän ääneen naurahtaa
kohdatessa henkiin havahtuu
eron muserruksessa menehtyy
Hän ilot tuhanteen tuskaan vaihtaisi
maan kaikki riemut kuolemaan
jos Kaivattunsa luo näin pääsisi
Kauneutta katselemaan
Alati hän hurmoksessaan huudahtaa
seuraavia sanoja kertaa
toisten malttia mitaten
kyllästykseksi kaikkien
”Kielellein ei käyttöä ois
ellei sillä Sinua ylistettäisi
eikä olemassaoloni hyötyä tois
jollei sillä Sinua palvottaisi
Miks ma silmiäin hellisin
paitsi ilosta katsella Kasvojasi
ja miksi kuuloain varjelisin
paitsi autuudesta kuulla Äänesi?”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Taustasi on harvinainen rikkaus.