ahaa

Sinä päivänä enkelit suutelivat tulta
elämä maistui
ei ollut mitään kaduttavaa
mitään edessä
mitään takana
vain hetken ihana hurma

sinä päivänä paholainen kumarsi jumalaa
sinä päivänä rauha kulki maailmaan
sinä päivänä vaelsimme syvempään helvettiin
kuin yksikään
Sinä päivänä saatana itki liikutuksesta
sinä päivänä jumala kiitti ihmistä
sinä päivänä maailma oli yhtä
enemmän kuin koskaan

kun kuljimme joukossa hukkuneiden
kuljimme pelastuslautoilla
kuljimme sukellusveneissä
kuljimme lentokoneissa
hulluuden meri täytti mielet
maailmat huusivat
ilostaan, tuskastaan, mutta huusivat kumminkin
sillä silloin oli maailma yhtä

kuinka pyhyys
kuinka pahuus
kuinka syvyys
kuinka korkeus
kuinka ne kaikki
olikin vain yhtä ja samaa
kuinka maailmaa ei ollutkaan
kuinka kaikki oli vain katselmaa
kuinka vain
kuinka vain
mitä vain voi miettiä

tänä päivänä reissaan kera jumalten
huomenna ehkä seurassa saatanan
sitten voisin tervehtää kalojen kuntaa
ja sieltä taas pinnan suuntaan

hah, kuinka kaikki voikaan olla vaikeaa
kun pitää mieltänsä vankinaan
rajaa, rajoittaa, estää, käskee
vaikka kaikki vain tapahtuu
ja estäessä sydän vain pakahtuu
kuinka maailman kestävin vankila
voikaan olla niin hento

rauha maailmaan
rauha taivaisiin
rauha paikkaan jok´ikiseen
Viha, rakkaus, sovinto elää
ja kaikkeus ei unohda ketään