Istun puulaiturilla,
se on kallellaan hieman vasempaan,
kärjestä noussut, kallistunut oikeaan.
Osa laudoista puuttuu, aika hajalla.
Ei, ei se ole vanha, nähnyt ja kokenut!
monenlaista elämää sisäänsä haudannut.
Se laituri on niinkuin minä.
Nostan katseeni rantavedestä.
Aurinko piiloutuu horisonttiin.
Aivan tyyni ja rauhaisaa.
Aivan tyyni ja rauhaisaa.
Tyyntä oli myrskyn edellä.
Samalla laiturilla jälleen seison.
Meri velloo, piiskaa rantaa,
se kutsuu mua nimellä.
Houkuttaa kokemuksilla, opeilla.
En tiedä haluanko enää?
Tuuli raivoaa, meri on vapaa.
Tuuli raivoaa, meri on vapaa.
Laiturin haluaisin kunnostaa,
tehdä siitä taas tuo turvallinen Satama.
Mutta kuka hoitaa laituria,
kun myrsky jälleen tulee?
Ei sitä pidetä kunnossa yksin.
Ei sitä saa sidottua kiinni yksin.
Solmuja on tehnyt moni, ne on auenneet.
Lautoja naulattu, nekin lauenneet.
Lautoja naulattu, nekin lauenneet.
Tuo auttaja jos jossain on,
tule - ei myrsky mua vie, oon peloton.
Pidetään huolta me laiturista,
niin paikan rauhaisan saat satamasta.
En tiedä mistä tuut, missä sut nään.
Sun tulleen tiedän, kun laiturilta hajoitat jään.
Sun tulleen tiedän, kun laiturilta hajoitat jään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi