Tapanani on aina syöksyä
pää edellä pohjaan
kuin suuntavaistoton delfiini;
mitään en voi sille
että korallit
ja kaikki muu
ovat silmissäni kauneimpia
rikkinäisinä.
Kun sukeltaessa kaapaisee
pienen nyrkin täyteen hiekkaa,
se valuu sormien läpi
kuin odotus
hienoina kiteinä,
läpinäkyvyyteen kadoten.
En voi keskeyttää ajatusta
joka valmistuttuaan muistuttaa siitä,
että se on ainut tapa elää,
ainut tapa olla,
ainut tapa tehdä kuperkeikka
ja sylkeä suolaisia kiteitä,
ainut tapa saada viiltohaava vieraasta pohjasta;
kirvellä ja parantua,
arkailla ja uskaltaa,
empiä ja nyökätä,
oppia ja unohtaa.
pää edellä pohjaan
kuin suuntavaistoton delfiini;
mitään en voi sille
että korallit
ja kaikki muu
ovat silmissäni kauneimpia
rikkinäisinä.
Kun sukeltaessa kaapaisee
pienen nyrkin täyteen hiekkaa,
se valuu sormien läpi
kuin odotus
hienoina kiteinä,
läpinäkyvyyteen kadoten.
En voi keskeyttää ajatusta
joka valmistuttuaan muistuttaa siitä,
että se on ainut tapa elää,
ainut tapa olla,
ainut tapa tehdä kuperkeikka
ja sylkeä suolaisia kiteitä,
ainut tapa saada viiltohaava vieraasta pohjasta;
kirvellä ja parantua,
arkailla ja uskaltaa,
empiä ja nyökätä,
oppia ja unohtaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut